Olipahan viikko tuo edellinen! Poikani oli siis viime viikon kuumeessa, joten yöunet jäivät sen vuoksi hieman vähäisiksi ja se vaikutti hieman omaankin jaksamiseen. Koitin tietenkin pojan nukkuessa yrittää itsekin levätä, mutta tässä vaiheessa dieettiä univaje tuntuu ainakin itsellä enemmän kuin mitä esimerkiksi se tuntuisi suuremmilla kalorimäärillä. Viikonloppuna sain kyllä sitten kurottua hieman yöuniakin takasin, vaikka töiden merkeissä sekin meni. Olimme ihanan bikini fitness-kisaaja Monika Engmanin kanssa promokeikalla Ideaparkissa ja vaikka molemmat dieetin viimeisiä viikkoja elämmekin, oli mielestäni fiilis ja jaksaminen molemmilla aivan priimaa.
No, sitten viikonlopun ehdottomasti iloisimpiin body-uutisiin, nimittäin Arnold Amateur-kilpailuihin ja suomalaisten todella upeaan menestykseen siellä! Suuret onnittelut erityisesti Piia Pajuselle, Kille Kujalalle sekä Hanna Saariolle hienoista sijoituksista ja toki kaikille muillekin siellä kisanneille suomalaisille!
Kovin usein jaksetaan bodypiireissäkin valittaa tätä käynnissä olevaa fitness-buumia että loppuisi jo, mutta itse koen asian toisin. Mielestäni fitnesslajien yleistymisen myötä laji nimenomaan kehittyy entisestään ja sitä kautta kilpailijamäärien kasvaessa uskon tasonkin nousevan, joka taas luonnollisesti vaikuttaa ulkomaan kilpailuissakin parempiin menestymismahdollisuuksiin. Tylsäähän se olisi joka vuosi kilpailla niitä samaa viittä naamaa vastaan ja hakea aina se sama ”helppo” pysti. Kuten ihana tiimikaverini ja aina niin viisas ystäväni Linda kiteytti hienosti blogissaan:
”Mutta toisaalta jos maaliin päästeessä tietäis jo mitä siellä odottais, menettäisi sinne kuljettu matka merkityksensä.”
Itsekin keskityn nyt nauttimaan viimeisistä kovista päivistä ennen viimeistelyjä ja teen parhaani, jotta voin tuoda lavalle entistä paremman paketin. Yleisesti fiilis on edelleen hyvä, vaikka jokseenkin väsynyt ja esimerkiksi aamulenkeillä pieni itsensä reippaammin eteenpäin potkiminen on jo enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta mielestäni sekin kuuluu tähän loppurutistukseen omalla tavallaan. Salilla onneksi intoa vielä yllätyksekseni riittää ja sitten väsyneemmän päivän yllättäessä on ihanaa päästä treenaamaan Joonaksen kanssa ja ripustaa ne aivot vaan sinne narikkaan ja keskittyä tekemiseen toisen käskyjä kuuliaisesti noudattaen. Viime lauantaina treenasimmekin työpäiväni päätteeksi takareidet ja pakarat yhdessä ja esimerkiksi silloin oli todella hienoa kun toinen jaksoi potkia eteenpään koko treenin ajan. Videota siitä löydät tästä.
Maanantaina tein ainoastaan aamulenkin loppupäivän mennessä työn merkeissä, ja kävin Bullin kuntotsekissä kuulemassa loppuviikon suunnitelmat sekä viilaamassa ensiviikon viimeistelyjäni. Tiista menikin lopulta epämääräisen vatsapöpön kanssa taistellessa ja tästä johtuen keskiviikon aamupainokin näytti melko naurettavan alhaisia lukemia. Toki paino on muutenkin vielä pudonnut hyvää tahtia Tampereen kisapainosta, mutta uskon kuitenkin Lahdessa kisapainoni silti olevan jotakin vitosella, eikä nelosella alkavaa, kun lihakset on saatu taas täyteen tämänhetkisen tyhjyyden sijaan.
Sinänsähän vaakalukemahan on täysin merkityksetön kisoja ja kisakuntoa ajatellen, mutta itse (kontrollifriikkinä) koen mieluisaksi olla edes suurinpiirtein kartalla painosta oman kisakunnon etenemistä seuratessani. Koskaan en tierenkään vertaa sitä kenenkään muun painoon, sillä se taas ei kerro mistään yhtikäs mitään. Hyvänä esimerkkinä voin kertoa, että bikinisarjassa samassa pituusluokassa Expon lavalle nousee tänä vuonna kaksi ystävääni, joilla on keskenään tasan 10 kilon painoero ja silti molemmat heistä näyttävät jo nyt todella upealle ja ovat hienossa ja aivan riittävän kireässä kunnossa. Uskon molempien myös selviytyvän SM-finaaliin saakka.
Mutta sitä ennen on vielä kymmenisen päivää aikaa keskittyä olennaiseen ja tehdä lujasti töitä kohti tavoitteita!
Toivottelen kaikille Expon kisaajille oikein suuret tsempit tämän viikonlopun Mexicon MM-junnuja ja -masterseja unohtamatta!
Soon it is time to rock the stage! 🙂