Kuten varmasti ainakin kaikki sali-ihmiset tietävätkin, viime viikonloppuna kisailtiin fitnesslajien Suomen mestaruuksista Lahden Messukeskuksessa. Siellä myös minä kilpailin body fitneksen -163cm pituussarjassa sijoittuen yhdeksänneksi. Oma suoritukseni ei siis finaaliin saakka yltänyt, mutta näin lyhyellä lajinomaisella treenitastalla olen suhteellisen tyytyväinen sijoitukseeni. Ja rehellisesti pakko myöntää, että edelleni kirineet urheilijat vaan olivat huomattavasti minua parempia joten mitäs sitä sen enempää asiaa selittelemään. 🙂
Kuva: wanna.kuvat.fi
Viikonloppu oli joka tapauksessa aivan huikea ja sen kruunasi torstai-illan Fitfarmin järjestämä Nicole Wilkinsin seminaari, jossa Nicole kertoi urheilutaustastaan sekä matkastaan nelinkertaiseksi Miss Figure Olympiaksi. Saimme myös esittää hänelle kysymyksiä ja sainkin vastauksia moneen mieltäni askarruttaneeseen asiaan. Nicole myös antoi palautetta poseerauksestamme ja hyviä vinkkejä esiintymiseen.
Miss Figure Olympia Nicole Wilkins
Perjantaina heräsin ajoissa aamulenkille, jonka jälkeen pakkasimme kimpsut ja kampsut ja lähdimme ajelemaan kohti Vierumäen Scandicia, jossa yövyimme viikonlopun ajan. Itse taisin hieman torkahtaa matkan aikana ja heräsin vasta Lahden paikkeilla neuvomaan loppureitin Vierumäelle.
Hotelliin päästyämme asetuimme taloksi, eli tyhjensimme mini-baarin pullot pöydälle ja sulloimme omat eväämme tilalle sekä vaihdoimme minulle omat lakanat sänkyyn jotta en sotkisi kisavärillä hotellin valkoisia lakanoita. Tämän jälkeen kävin hotellin kuntohuoneella pumppaamassa olkapäät Joonaksen vuorostaan ottaessa pienen lepotauon. Salin ja suihkun jälkeen aloitimme maalaamisurakan ProTanilla ja ensimmäisen kerroksen kuivahdettua lähdimme Lahteen rekisteröitymiseen. Ennen rekisteröitymistä kävin tapaamassa Sahara Beautyn ihanaa Sannaa, joka toi Tampereen karsinnan jälkeen muokatun bikinieni alaosan minulle. Aivan älyttömän suuret kiitokset Sannalle tästä erittäin lyhyellä varoitusajalla tehdystä nopeasta korjaustyöstä ja muutenkin todella hyvästä palvelusta ja tietysti upeista bikineistäni!
Rekisteröinnistä selvittyäni palasimme hotellille maalailemaan ja syömään. Menimme melko aikaisin nukkumaan, sillä aamulla heräsin aikaisin aamulenkille sekä poseeraamaan hotellin kuntohuoneelle, jonne sain ihastuttavaa seuraa bikini fitness-kilpailija Essi Vasankarista, joka yöpyi viereisesssä hotellihuoneessa. 🙂
Aina ei tarvitse olla niin tosissaan.. 😀
Messuille tähtäsimme yhdeksäksi, minä töihin Better Bodiesin pisteelle ja Joonas katsomaan CBB-kisoja sekä muutamaan tapaamiseen. Aika messuilla menikin kuin siivillä ja oli todella hienoa tavata niin paljon upeita ihmisiä tiimistämme! Kävin myös ottamassa ensikosketukseni lavaankin, kun tiimimme Mihkel Altmets teki pikaisen haastattelun minulle Expo-lavalla.
Puoli yhden maissa lähdimme kohti Vierumäkeä ja join viimeiset veteni ennen kuivattelun alkamista. Hotellilla vedimme muutaman kerroksen lisää väriä pintaan ja lepäilimme hetken ennen kampaaja-aikaani. Ihana Ulla-Riitta Koskinen Primestä siis teki lookkini myös SM:iin ja teki minulle pohjan tukkaan jo lauantai-iltana säästääksemme aikaa sunnuntailta. Tukanlaiton jälkeen palasimme hotellille, jossa sudimme ensimmäisen kerroksen JanTanaa minuun ja nautiskelimme Essin kanssa kuivatteluviinejämme yhdessä.
Pari vuotta ollaan tunnettu ja lauantaina juotiin ekat yhteiset viinilasilliset. 🙂
Aamulla kello soi viideltä ja herättyämme pakkasimme kisakamat mukaan ja lähdimme Umpulle tukkaa ja meikkiä laittamaan. Fiilis oli melko epätodellinen, en yhtään ajatellut tässä vaiheessa olevani menossa parin tunnin päästä kisoihin. Kuitenkin kun pääsin kisapaikalle ja sain jalat ylös ja ihanat tiimini Sannan ja Elinin viereeni, alkoi kisafiiliskin nousemaan. Nopeat pumppailut ja lavan rappusille odottelemaan kutsua lavalle. Ympärilläni oli toinen toistaan upeampia tyttöjä ja pieni jännitys hiipi ilmoille. Minä, edelleen se pieni bikinikisaaja, olin nousemassa SM-kisalavalle näiden tyttöjen kanssa. Onneksi en tätä ajatusta sen pitempään kerinnyt kypsyttelemään, kun kutsu lavalle kävi ja sen jälkeen keskityin vain ja ainoastaan korjaamaan poseerauksessa viimeksi tekemiäni virheitä. Minut kutsuttiin vasta toiseen vertailuun ja vaikka pieni pettymys häivähtikin varmasti mielessäni, niin päätin kuitenkin nauttia siitä, että olin päässyt tänne saakka ja uskoakseni se näkyi lavalla. Tiesin kuitenkin jo ennen finalistien ilmoittamista, että en olisi finaalissa. Olo oli yllättävän tyyni. Laitoin viestin Joonakselle, pakkasin tavarani ja toivotin Jessicalle ja Iinalle onnea finaaliin ja lähdin pois bäkkäriltä. Kävimme vielä nopeasti messuilla pyörähtämässä ja sitten kohti hotellia. Pakkasimme hotellilla tavarat ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa.
Matkalla Lahden Santa Fe:hen päätin rohkaistua ja katsoa kisakuvani läpi. Odotin niiden olevan melko kamalia, mutta yllätyksekseni en näyttänytkään ihan niin pahalle. Yllättävän hyvälle itseasiassa. Mielialani kohosi hetkessä. Olin oikeasti onnistunut korjaamaan suurimman osan poseeraukseni pahimmista virheistä ja kuntokaan ei näyttänyt ihan niin pehmeälle kuin olin pelännyt. Meikki ja tukka ja stailaus oli onnistunut. Monta hyvää asiaa. Toki lihasta olisi saanut olla paljon enemmän ja rasvaa vielä vähemmän mutta Suomen yhdeksänneksi parhaalle sijalle aivan kelvollinen suoritus. 🙂
Kuvat: Bodylehti
Tapaan valmentajani vasta ensi lauantaina, jolloin sovimme virallisesti ne uudet suunnitelmat, mutta oma näkemykseni on tämä: Kunnollinen pitkä kehityskausi, jotta saan oikeasti lisää lihasta hankittua ja seuraavat kisasuunnitelmat varmaankin keväälle 2016. Tavoitteena on myös pitää kunto kuitenkin melko siistinä, jotta kehityksen seuraaminen on helpompaa kuin se paksun rasvakerroksen sisällön arvailu.
