Lähiaikojen kuulumisia osa 2: Offiarkea ja fiiliksiä kisadieetistä sivustakatsojan näkökulmasta.

Edelleen mennään viidellä treenillä viikko ja jako on tähän saakka ollut:
Etureisi-pohje
Olka-rinta
Selkä-hauis
Takareisi-pakara
Olka-ojentaja

Treenien intensiteettiä ollaan vaihdeltu viikottain heavyistä 2 x 6-8 toistoista pitkiin supereihin ja triploihin. Ja treenien sisällön suunnittelen edelleen itse, josta olen tykännyt todella paljon. Pyrin tekemään mahdollisimman vaihtelevia treenejä joka kerta. Salille en tosin voi mennä haahuilemaan ilman valmista suunnitelmaa, joten käytän aina hetkisen ennen treeniä sen suunnitteluun valmiiksi treenipäiväkirjaani, jotta touhu pysyy johdonmukaisena salillakin. Treenin aikana on sitten kiva kirjailla treenipainoja ylös, varsinkin enkkoja tehdessä heh. 

Mitä ruokaan tulee, pienoinen nälkä on vaivannut muutamina päivinä, mutta tällä hetkellä peilikuva ei todellakaan anna nostaa hiilareita enempää. Otin myös (valmentajan luvalla) muutaman aamulenkin takaisin ohjelmaan saadakseni kuntoa hieman taas siistittyä. Ja näin keväisin on muutenkin mukavaa käydä juoksemassa aamuvarhaisella kotimme kauniissa metsämaisemissa. Kyllä, luit oikein, juoksemassa. Jarista oli hauskalla päällä, kun vinguin aerobisia takaisin ja suostui sitten lyhytkestoisempiin korkeasykkeisiin aerobisiin. Olin ihan varma ensimmäisellä lenkillä, että kuolen. 😀

Palataan ajassa kuitenkin nyt hieman taakse Joonaksen kisaviikonloppuun, tai lähinnä kisoja edeltävään aikaan. Eli millaista oli olla ja elää kisadieettiläisen kanssa 25 viikkoa?
Ihan rehellisesti voin sanoa, että ensimmäisen 17 viikon aikana en edes muistanut Joonaksen olevan dieetillä. Eli oikeastaan mikään muu ei hänen käytöksessään muuttunut kuin aamulenkkien lisääminen päiväohjelmaan sekä tarkempi ote ruokailuihin. 

Mutta sitten niiden viimeisten kahdeksan viikon aikana dieetti alkoi jo näkymään muutenkin kuin ulkoisesti. Joonas oli selkeästi paljon väsyneempi ja vakavampi, vaikka tsemppasikin hurjasti väsymyksestä huolimatta. Toki iltaisin oli puhti vielä normaalia enemmän pois, mutta pakko silti nostaa hattua että hienosti tsempattu! 🙂
Arki oli hyvin pitkälle suunniteltua ja hyvin rutinoitunutta, kuten dieetillä nyt yleensä onkin. Itselläni oli paljon reissamisia alkuvuodesta ja osittain myös siksi yhteinen aika jäi melko vähäseksi, ja illat menivät pääasiassa salilla, poseeratessa ja venytellessä sekä seuraavan päivän ruokia prepatessa.
Oli kuitenkin todella hienoa päästä seuraamaan Joonaksen dieettiä niin läheltä ja olla mukana treeneissä tsemppaamassa sekä katsomassa poseerauksia ja olla tukena koko projektin alusta loppuun saakka.

Yhdessä aamuaerolla.

Salilla hän jaksoi kyllä yllättävän hyvin painaa loppuun saakka, mutta on pakko myöntää että sitten viimeisten viiden viikon aikana yhteiselo ei ollut dieettiläisen kanssa ihan sitä ruusuisinta. 🙂
Monesti huomasin miettiväni, että olenkohan itse ollut yhtä lyhytpinnainen ja ehdoton tai ajattelinko itse yhtä kapeasti ja vain yhdestä näkökulmasta asioita kun oma kisavalmistautumiseni oli käynnissä? Luultavasti olin ja ajattelin. Tästä johtuen uskonkin tämän ensimmäisen puolison dieetti-kokemuksen olleen minulle todella kasvattava ja silmiä avaava ja todella toivon muistavani nämä ajatukset sitten itse kilpailuun valmistautuessani. Viimeisen oman kisarupeamani loppumetreillä Joonas monesti sanoi minun olevan täysi eri ihminen kuin mitä olin offilla, ja vaikka en tätä itse silloin huomannut saati uskonut, luulen ymmärrtäväni nyt mitä hän tarkoitti. Tavallaan tuntuu, että dieettiläinen ”käpristyy sisäänpäin”, ja ehkä jollakin tavalla unohtaa sen, että vaikka itsellä onkin dieetti ja kisavalmistautuminen meneillään, niin muu maailma silti jatkaa normaalia rullaamistaan eteenpäin. 

Kisapaikalle matkaamassa.

Ja siis en nyt todellakaan tarkoita, että Joonaksen kilpailuihin valmistautuminen olisi ollut minulle pelkkää tuskaa ja kärsimystä koko 25 viikkoa! Ei suinkaan, mutta nyt luulen ymmärrätäväni miljoona kertaa paremmin niitä ei-fitness-puolisoita, joiden on varmasti todella hankala ymmärtää koko lajin saati dieetin pointtia kun muutos voi olla diettaavassa osapuolessa melkoinen. Itseasiassa uskon itse päässeeni aika vähällä Joonaksen kohdalla ja myös siksi, koska kuitenkin ymmärrän kaikki dieettiolot, stressit ja kiukut. Enkä varmasti itsekkään ollut maailman ihanin kisadieettiläinen, ja kaikki kunnia Joonakselle minun kiukkujeni jaksamisesta! 🙂 Luulen että omalla kohdalla on erittäin hyvä asia että minun on jo pelkästään poikani vuoksi laitettava muita itseni edelle myöskin dieetillä ollessani, enkä siksi voisi edes keskittyä vain ja ainoastaa omaan napaani.

Joonas in action. Kuva lainattu Body-lehden sivuilta.

Tottakai urheilijan on keskityttyvä harjoitteluun sekä suorituksiin ja mitä lähemmäs kisaa mennään, niin aivan varmasti ajatukset suuntautuvat enemmän kohti itse kisoja. Ja aivan varmasti jokainen kilpaurheilija, lajista riippumatta, on enemmän tai vähemmän omissa oloissaan ennen kilpailuja se on selvää. Mutta paljon tuli opittua ja toivottavasti muistan tämän tekstin itse vielä 5 weeks out. 🙂

Kisojen jälkeen syömässä <3

Ihana oli myös kisojen jälkeen saada se oma normaali, iloinen ja hauska Joonas taas takaisin. <3
Tosin tiedä nyt sitten että kuinka pitkäksi aikaa.. Hän varmasti pian kirjoittelee omista uusista suunnitelmistaan! 😉

-Maiju