Parempi siis myöhään kuin ei milloinkaan, eikö vain? 😀 Ensin veivät työt kisojen jälkeen mennessään eikä aikaa tuntunut jäävän bloggaamiselle juuri lainkaan, mutta nyt hieman toivuttuani maanantain leikkauksesta, ehdin jo vähän raapustelemaan tämän vuoden fiiliksiä ylös. Niin, olin siis maanantaina pienimuotoisessa kirurgisessa operaatiossa, ja siitä nyt toipumassa seuraavat viikot. Kyseessä oli oikeaan korvaan tehty stapedektomia, josta en sen kummemmin ajatellut tänne kirjoitella mutta mitäpä sitä toisaalta salailemaankaan. 🙂
Sairaalaeväät 😉 |
Mutta takaisin siis tähän vuoteen ja erityisesti aikaan kevään Fitness Classicin jälkeen. Kevään kisoista ja niihin liittyvistä fiiliksistä pääset lukemaan tarkemmin tästä. Pähkinän kuoressa voin kuitenkin kertoa, että koska kevään kisat ja kunto olivat minulle melkoinen pettymys, halusin ehdottomasti kilpailla myös syksyllä. Syksyn kilpailujen päätavoitteeksi asetin huomattavasti paremman kunnon, jota kohti lähdin tekemään töitä 16-viikkoisella dieetillä kesäkuun alusta. Aiemman valmentajani kanssa lopetimme yhteistyön kevään kisoihin, joten tarkoitus olikin nyt tehdä dieetti pääasiassa yksin ja päästä kokeilemaan hieman erilaisia toteutustapoja tälle dieetille ja tietysti päästä myös aiempaa kireämpään kuntoon.
Kuten aiemmin kirjoitin, tavoitteisiin pääsinkin ja sijoitusten puolesta reilusti niistä myös yli, ja kaiken kaikkiaan olenkin erittäin tyytyväinen vuoden 2016 kisakauteen kokonaisuudessaan. Kilpailin tänä vuonna yhteensä viidet kilpailut ja vaikka pitkä ja raskas kisavuosi toki verottikin paljon, niin voin ihan rehellisesti sanoa että päivääkään en vaihtiaisi pois. En edes kevään pettymystä, sillä en usko että olisin tässä missä nyt olen ilman sitä. En myöskään usko että olisin koskaan uskaltautunut lähtemään syksyn dieetille yksin, ilman valmentajaa ja sitä kautta oppinut niin paljon uusia asioita omasta kropastani ja sen toiminnasta, minkä koen olleen pelkästään positiivinen asia.
Toki kokeillessa uusia asioita tekee myös virheitä ja vastaisuudessa varmasti jätän osan viime dieetillä tekemistäni asioista kokonaan tekemättä, mutta koen että jollen olisi kokeillut käytännössä mahdollisimman laajalti eri metodeja, hakkaisin varmaankin edelleen päätäni seinään samojen, vanhojen kaavojen sisällä. Nyt kuitenkin selvästi löysin myös omalle kropalle toimivan tavan dieetata ja vaikka toki aina voisikin olla kireämpi, niin olin kuitenkin itse suht tyytyväinen lopputulokseen ja tiedän ensi kerralla kuinka toimia jotta saan oman kroppani toimimaan optimaalisesti rasvaa poltettaessa.
Sijoitusten puolesta en ollut syksylle edes asettanut sen tarkempia tavoitteita, koska keskityin nyt täysin vain kunnon parantamiseen joten 4. sijat sekä Jyväskylästä että Lahdesta olivat siinä kohtaa ihan mieluinen yllätys. Toki seuraavalla kerralla se ei tietenkään enää riitä, ja ainahan se ensimmäinen ei-mitalisija vähän kirpaisee, joten nyt on aika pitää pitkä kehityskausi omien heikkouksien parantamiseksi, jotta sijoittumismahdollisuudet yltäisivät ylemmäs seuraavalla kerralla.
Tällä hetkellä suurimpina heikkouksinani pidän itse etureisiäni sekä olemattomia olkapäitäni, joita onkin tarkoitus priorisoida tällä kehityskaudella. Reverselle siirryttyäni nämä ovatkin olleet jo huomion alla, mutta tämänhetkisen sairaslomani takia saavat nyt lepäillä hetken ennen sorvin ääreen paluuta.
Alunperin ajattelin jatkaa tämän offin vielä omillani, mutta yhtenä iltana muutama viikko sitten rupesin miettimään että mikäli kilpailisin vielä kouluratsastuksessa, niin ratsastelisinko vaan maneesissa itsekseni ja vaan toivoisin että se SM-mitali tipahtaa taivaalta kaulaani? En, vaan tekisin lujaakin lujemmin töitä valmentajan tiukassa ohjauksessa, jotta saisin varmasti kaiken mahdollisen irti itsestäni seuraavaan kilpailua varten ja niin aion myös nyt toimia. Sairaslomani jälkeen kun pääsen taas treeneihin kunnolla käsiksi, aloitan myös uuden, minulle sopivan valmentajan etsimisen toden teolla.
Valmentajan tärkeimpinä ominaisuuksina pidän itse laajaa tietotaitoa lajiin liittyen, periksantamattomuutta sekä aitoa lujaa tahtoa saada valmennettavasta paras mahdollinen versio esiin. Itse rakastan treenaamista ja sitä kaikkea kovaa työtä, mikä lajiin liittyy, enkä koe että tarvitsen ketään kehumaan tai silittelemään päätäni, vaan ennemminkin juuri sellaista ihmistä, joka saa minut puskemaan vielä hieman enemmän tai pidemmälle, kuin mitä itse uskon pystyväni, jotta voin saavuttaa tavoitteeni.
Aiempi valmennussuhteeni kesti neljä vuotta, joten voikin olla aluksi jännittävää totutella uuteen persoonaan ja valmennusmetodeihin mutta uskon sen olevan ehdottomasti hyväksi minulle ja treenaamiselleni tässä kohtaa.
Muutama nimi minulla onkin jo mielessäni, joihin uskon ottavani yhteyttä mutta hyviä ehdotuksia otetaan myös vastaan.. 🙂
-Maiju
Moikka! Olin Jarin valmennuksesa nelisen vuotta ja pääasiassa todella tyytyväinen hänen valmennukseensa. Kuitenkin koen että meillä on pieniä näkemyseroja kilpailukuntoni suhteen joten koin keväällä että on parempi jatkaa yksin. 🙂
Etkö ollut jariin tyytyväinen ? Ainakin olet aina niin sanonut 🙂