Vastaus erittäin hyvään lukijan kysymykseen ja viime hetken joululahjavinkit!

Heipä hei, 
Sain jokin aika sitten aivan älyttömän hyvän kysymyksen blogin kommenttiboksiin ja päätin vastata siihen ihan erillisellä blogipostauksella.
”Aika monta vuotta olet Maiju kisannut, oot kyllä kieltämättä upea ilmestys ja vaikutat yhdeltä fiksuimmista ja eniten jalatmaassa-olevalta, kuin mitä kanssakisaajajoukossasi on.
Miten kauan tuota voi jatkaa, kisaamista, jatkuvaa kovaa treeniä ja dieettaamista? Eikö se käy hirvittävän raskaaksi? Puhutaan fitness-kisaamisen haittapuolista; hormonitoiminnan häiriöistä, kilpirauhasongelmista, pakonomaisesta syömisen kontrolloinnista.. oletko törmännyt näihin omalla kohdallasi? Olet terveyden edistämisen ammattilainen, onko elämäntavassasi mitään asioita, jotka olisivat ristiriidassa ammattitietämyksesi kanssa?
En kysy näitä ilkeilläkseni, vaan ihan puhtaasti uteliaisuudesta. Olen seurannut elämääsi jo parin vuoden ajan ja pidän tyylistäsi. Vaikutat aina positiiviselta ja rauhalliselta.
Iloa syksyysi ja onnea tulevaan!”
Ensinnäkin suurkiitokset kommentoijalle kauniista sanoista sekä erittäin hyvästä kysymyksestä! Itsehän olen siis kilpaillut ensimmäisen kerran vuonna 2013, sitten heti seuraavana vuonna 2014 sekä nyt 2016, eli varsinaisesti kisavuosia minulla ei ole takana kuin kolme ja kilpailuja yhteensä yhdeksät joten en nyt ehkä itse koe olevani ihan älyttömän pitkään kilpaillut jos vertaa esimerkiksi lajin todellisiin konkareihin kuten Katarina Tunturiin, Tiina Vaskelaiseen tai vaikka Kati Alanderiin, joilla kaikilla taitaa olla takana ainakin tuplasti enemmän kilpailuja kuin minulla. Ja näyttäisi heidän kohdallaan ainakin siltä, että ovat melko hyvinvoivia kaikki, kuten itsekin koen olevani. 🙂 Eli itse ajattelen että kova treeni ja terveellinen ruokavalio ovat siis pelkästään hyväksi keholle, ei päinvastoin. Ihminen on luotu liikkumaan ja uskon että herkemmin ihmiset voivat huonosti liikkumattomuudesta johtuen kuin siitä että liikkuvat. 
SM-kilpailut 2016
Tietysti ääripäitäkin löytyy ja selvää on että jatkuva kropan loppuun kuluttaminen ja ylitreenaaminen on varmasti huonoksi, mutta mikäli lajinoimaisesti ja lihaksenkasvatusmielessä haluaa treenata, niin silloin on pakko pitää järki mukana esimerkiksi levon sekä treenimäärien suhteen jos kehittyä haluaa. Eli vastauksena kysymykseen sanoisin että järkevästi suunnitellulle ja sopivalle määrälle kovaa treenaamista tuskin on mitään ”taka-rajaa” ainakaan iän puolesta. Itseasiassa viidenkymmenen ikävuoden paikkeilla ja sen jälkeen olisikin erityisen tärkeää huolehtia lihasvoimaharjoittelun sisällyttämisestä arkeen, sillä kropan vanhetessa myös lihassolujen hajoaminen nopeutuu ja itsenäisen liikkumiskyvyn turvaamiseksi lihaksiston on oltava kunnossa.
Ja vaikka kilpailudieetit tottakai ovat tietyllä tapaa raskaita kropalle, niin uskon että järkevästi toteutettuina ne ovat silti huomattavasti terveellisempiä kuin monen normaalit ympärivuotiset elämäntavat joka viikonloppuisine rymyreissuineen tai se yleinen syömättömyys/nukkumattomuus/tupakanpoltto-kombo, johon törmään työssäni valitettavan usein. 

Ben Weider Legacy Cup 2016

Toki erityisesti keltaisten lehtien sivuilta saa aina toisinaan lukea kauhutarinoita, jossa fitness on vienyt hiuksetkin päästä ja pilannut juurikin aineenvaihdunnan, mutta silloin olisi mielestäni hyvä kurkistaa tarinan taakse ja tarkastella esimerkiksi dieetin toteutustapoja sekä ravinnon määrää suhteessa urheiluun sekä kyseisen yksilön valmiuksia toteuttaa edellämainittuja. Oma mielipiteeni on siis se, että kilpailla voi niin kauan kun haluaa JOS pitää kunnolla huolta omasta kropastaan, kuuntelee sen viestejä ja muistaa myös levon ja palautumisen merkityksen. Itse esimerkiksi aion palautella nyt ainakin vuoden edellisestä kisarupeamastani varmistaakseni kroppani kunnollisen palautumisen. Sama tietysti pätee jokaiseen urheilulajiin eli laiminlyömällä kroppaansa tuskin voi juosta kovinkaan montaa maratonia? 

Minulla on ollut tapana käydä mittauttamassa veriarvot kerran tai kaksi vuodessa (jos olen kilpaillut, niin kaksi kertaa, ennen ja jälkeen dieetin) tarkistaakseni että kaikki on kunnossa ja ainakin tähän saakka on aina ollut. Uskon että siihen on vaikuttanut sekä järkevä valmennus että riittävän pitkät tauot kilpailujen välillä niin että kroppani on rauhassa saanut palautua. Tosin tuntuu että omalla kohdalla kropan toiminta onkin aina melko vakaata ja rutiininomaista, esim kuukautiskierto harvemmin häiriintyy dieeteistä ja uni tulee loppudieetistäkin jos jaksaa kunnolla keskittyä rauhoittumaan ja rentoutumaan. Eli en siis omalla kohdallani ole törmännyt kysymyksen oireisiin. 

Tietenkin aika ensimmäisen kisadieetin jälkeen oli melko haastavaa henkisesti, kun kropan rasvat palautuivat normaalitilaan ja kun oli tottunut kireään kuntoon niin normaalirasvojen ”hyväksyminen” tuntui aluksi vaikealle. Kuitenkin nyt neljän dieetin jälkeen sekin on jo paljon helpompaa. 🙂 Itse olen aina ollut melko tarkka syömisistäni mutta koen että osaan ottaa rennostikkin tarpeen vaatiessa ilman suurempaa stressiä. Tätä yritän myös omille valmennettavilleni aina painottaa että se terve ja normaali suhtautuminen ruokaan säilyisi ja silloin kun syödään herkkuja niin se tehdään hyvällä omalla tunnolla. 🙂 Mielestäni ei siis ole olemassa ”hyviä” tai ”huonoja” ruoka-aineita, vaan on erilaisen energiasisällön omaavia ruoka-aineita, joita syödään tavoitteiden mukaan mitä milloinkin. 

Juurikin sitä erilaista energisasisältöä omaavaa ruokaa, heh.

Pääsin viime keväänä fysioterapian työharjoittelussani tekemään töitä syömishäiriöitä sairastavien nuorten kanssa ja voin rehellisesti myöntää että aluksi kyseenalaistin oman lajini täysin, koska rinnastin sitä liikaa syömishäiriöihin. Kuitenkin muutaman harjoitteluviikon jälkeen ymmärsin että kyseisellä sairaudella on TODELLA vähän tekemistä fitneksen kanssa. Syömishäiriössä kun on kyse kehonkuvan yleensä melko pahasta vääristymisestä ja asenne omaa kehoa kohtaan on yleensä halveksuva tai muuten negatiivinen. Vaikka fitnesslajeissa ehkä pyritään muuttamaan kehon ulkonäköä, niin lähinnä se kuitenkin tehdään yhteistyössä kehon kanssa siitä huolehtien ja sitä kunnioittaen eikä sitä vastaan. Ainakin itse koen että monen valmennettavan kohdalla kehonkuva on myös muuttunut positiivisemmaksi fitnessharrastuksen myötä eikä toisinpäin. 

Harmittavan usein fitnesslajeista puhuttaessa keskitytään pelkästään aikaan kilpailujen lähellä ja kilpailuihin, vaikka suurimmaksi osaksi kysehän on kuntosaliharrastuksesta yhdistettynä terveelliseen ja säännölliseen ruokailuun. 
Toivottavasti vastasin kysymykseesi, mikäli en, niin laihtahan lisäkysmystä tulemaan! 🙂
Sitten vielä niitä lupaamiani viimehetken joululahjavinkkejä! Sairauslomani vuoksi olen ollut neljän seinän sisällä jumissa kaksi viikkoa, joten suurin osa lahjaehdotuksista löytyykin mistäpä muualtakaan kuin netistä! 😀 Tässä kuitenkin oma TOP 5-joululahjalistani!

1. Pehmeä paketti. Anna lahjaksi lämpöä, mukavuutta sekä hyvää treenifiilistä! Better Bodiesin uutuuksista löydät lahjan treenaavalle naiselle sekä miehelle. Voit myös yhdistellä väreistä tyylikkään kokonaisuuden niin salille kuin siiviiliin!


2. Treenaava puoliso osaa varmasti myös arvostaa laatikollista uusia FAST MAX-patukoita Vihreiden kuulien sijaan. 😉 Uutiskirjeen tilaajalle Fast.fi-verkkokaupasta myös -15% ensimmäisestä tilauksesta. 😉


3. Lahjaksi ammattitaitoa ja elämyksiä. Spartan Gear järjestää suuren määrän toiminnalliseen harjoitteluun, levytankoteknikoihin sekä huoltavaan harjoitteluun erikoistuneita kursseja jälleen vuonna 2017! Mikset antaisi lahjaksi vaikka viikonloppukurssia toiminnallisen harjoittelun parissa?



4. Hyvän olon lahjakortti. Treenimotivaatioa kaipaillut läheisesi varmasti arvostaa lahjakorttia personal trainerin palveluihin, sisällön voit määritellä etukäteen tai antaa lahjan saajan päättää. Lisätietoa palveluistamme sekä hinnaston saat lähettämällä sähköpostia osoitteeseen teambalancedbody@gmail.com




5. Lisäboostia harjoitteluun uusilla treenivälineillä! Spartan Gearilta löydät myös laadukkaat treenivälineet niin kahvakuulailuun, toiminnalliseen harjoitteluun kuin ulkotreeneihinkin. Myös minikumppareita, putkirullia sekä triggerpalloja huoltavaa harjoittelua tukemaan.

Treenaamisen ilo paistanee hyvin kasvoilta.. 😀

Ihanaa ja rauhallista joulun odotusta toivotellen,


Maiju