Huhheijjaa! Nyt on kevään fitness-kohokohta eli Fitness Classic kisattu ja kuten jokaisena vuonna, osa on onnensa kukkuloilla ja osa enemmän taikka vähemmän pettyneitä lopputulokseen. Haluan kuitenkin muistuttaa jokaista kilpailijaa siitä, että vaikka se saatu pysti olisikin ollut omasta mielestä tällä kertaa liian pieni tai jäänyt kokonaan saamatta, niin tärkeintä on kuitenkin se, että jos on tehnyt parhaansa niin silloin ei olisi enempää voinut tehdä ja siinä tapauksessa ainakin minun mielestäni tulee omasta suorituksestaan olla ylpeä. 🙂
 |
| Junnu bikinit jonossa lavalle |
Tämä laji kun ei millään lailla ole kiinni pelkästä tehdyn työn määrästä kisakunnon saavuttamiseksi, pelkästä esiintymisestä, lookista taikka mistään muustakaan yksittäisestä seikasta vaan se kokonaisuus, joka kisapäivänä tuomareille esitellään, ratkaisee pokaalien jakojärjestyksen. Joillekkin se kisakuntoon pääsy on helpompaa ja joillekin haastavampaa, ja toisilla on lajiin luotu jumalainen rakenne luonnostaan ja toisilla ei. Samalla tavalla tässäkin lajissa hyötyy, kun omaa luontaisia lahjoja siihen (kuten muissakin lajeissa) ja jos niitä ei ole saanut luonnostaan, täytyy silloin yleensä tehdä enemmän töitä, jotta pääsee samalle viivalle näiden genettisten valioyksilöiden kanssa. Tässä kohtaa varmasti moni miettii, että onpa epäreilua, mutta itse ajattelen sen niin, että suurin kilpailu käydään joka tapauksessa itsensä kanssa, eli jos joka kerta lavalle astuessaan on parempi versio itsestään kuin edellisellä kerralla, niin silloin on jo voittanut ja kaikki muu onkin sitten jo ekstraa. Ja älkää käsittäkö väärin, tottakai itsekin kilpailen aina voittaakseni, mutta jos parempia fysiikoita menee kisoissa ohitseni, niin mitäpä sitä sen enempää murehtimaan, vaan kaikki fokus ennemmin tekemään hommia siihen malliin, että omasta fysiikasta ei enää mennäkkään jatkossa ohitse!
 |
| Jesse onnellisena kisan jälkeen |
No mutta se siitä paatoksesta. 😀 Sitten itse viikonlopun tapahtumiin. Eli omia kisaajia mulla oli siellä neljä kappaletta joista kaikki kilpailivat lauantaina ja kaksi vielä sunnuntaina eli viikonloppu meni pääsiassa huoltohommissa. Pari tuntia ehdittiin olemaan lauantai-iltana Noccolla ja sunnuntai-aamuna FASTilla, mutta muuten aika meni pääasiassa bäkkärin perimmäisessä nurkassa kisaajia laittaen lavakuntoon.
 |
| Tuplahauis-reisi edestä ;D |
 |
| Öljyt pintaan ja lavalle! |
 |
| Rauhallisuuden perikuva Lotta taisi oikeasti nukkua bäkkärillä 😀 |
Pyrin siinä ohessa myös päivittelemään somea mahdollisimman reaaliajassa omien kisaajieni suoriutumisista ja sainkin sitten muutamia kyselyitä mm snapchattiin, siitä miten jotkut muut kilpailijat olivat sijoittuneet, mutta täytyy kyllä sanoa, että kun en kisoja tosiaan ollut katsomassa, vaan lavan takana huoltamassa, niin en osannut oikeastaan kenellekkään mitään siihen vastata kun fokus oli saada kisaajat oikeassa järjestyksessä oikeaan aikaan lavalle eikä pitää online-tulospalvelua. 😉
 |
 |
| Poseerausta ennen lavalle menoa |
Viikonlopun saldoksi tuli kaiken kaikkiaan men’s physique SM-pronssi, bikini junior SM 4.sija sekä 9.sija ja body fitness beginnersien 5. sija eli kolme urheilijaa neljästä sijoittui. Yleisissä sarjoissa body fitnessistä tuli 8. sija ja bikinissä 15.sija.
 |
| Erika Selander, bikini fitness junior Team Trifinity Kuva: BodyMag |
 |
| Henna Kyröjoki, bikini fitness junior Kuva: BodyMag |
 |
| Jesse Viitaharju, men’s physique junior Kuva: BodyMag |
 |
| Lotta Korhonen, body fitness Kuva: BodyMag |
Itse olen kaikkien urheilijoideni suorituksiin tyytyväinen, ja erityisen ylpeä olen siitä, kuinka hyvin ja muut huomioon ottaen jokainen urheilijani käyttäytyi takatiloissa. Tätä samaa ei valitettavasti voi sanoa ihan kaikista muista kilpailijoista, vaikka pääasiassa takatilojen ilmapiiri olikin erittäin ystävällinen ja kohtelias. Jäinpä siinä itsekin erään toisen tiimin valmentajan ylikävelemäksi finaalikierroksen urheilijoiden listaa tarkastellessani, eli peräänkuuluttaisin vielä lisää sitä urheilijamaista, muut huomioon ottavaa käytöstä ihan jokaiselta takatiloissa liikkuvalta.
Jos oma sijoitus ei ole mieleinen on mielestäni ainoa oikea tapa hoitaa asia on se, että arvokkasti kerää kamppeensa ja menee sitten vaikka autoon tai hotellihuoneeseen itkemään ja kiukuttelemaan, mutta kisapaikalla sitä ei kuulu mielestäni tehdä, se pahimmillaan häiritsee muita kilpailijoita jotka ovat vielä valmistautumassa omaan suoritukseensa. Miesten kilpailujen aikana takatiloissa olikin melko rauhallista, mutta naisten kisojen aikana tilanne oli hieman toinen jo suuremman kilpailijamäärän vuoksi, mutta toivotaan että me naiset osaisimme jatkossa ottaa oppia siitä miesten rauhallisuudesta. 😉
Summa summarun, oikein mahtava (sekä kiireinen) kisaviikonloppu takana, kiitos siitä Suomen Fitnessurheilu ry:lle ja mahtaville (ja niiiin kärsivällisille) tuomareillemme sekä jokaiselle joka tätä viikonloppua oli jollakin tapaa toteuttamassa! Kiitos myös Nocco ja FAST hienoista puitteista ständeillänne, ei kyllä hävettänyt kumpaakaan käydä edustamassa! <3
Alkaa se omakin kisakuume nostamaan päätään hiljalleen, mutta maltetaan nyt vielä.
Alkaa se omakin kisakuume nostamaan päätään hiljalleen, mutta maltetaan nyt vielä.
Syksyn kisoja jo odotellen,
Maiju