Jos mun elämä olisi edes päivän sellaista, kunMuodonmuutoksia-”dokumentissa” annetaan ymmärtää, en todellakaanharrastaisi fitness-lajeja.

Kuitenkin halusin ensin hieman aikaa käydä läpi rauhassa tätä ohjelmaa sekä minussa sen pohjalta heränneitä tunteita, jotta saisin sitten kerralla ilmaistua kaiken sen, mitä koin tässä ohjelmassa olevan väärin, mutta koska ohjelma tuntuu putkahtelevan esiin uudelleen ja uudelleen sosiaalisessa mediassa ja mielestäni on oikeasti todella kauheaa jos ei-lajin parissa olevat ihmiset todella ajattelevat lajin olevan yhtä oksentamista, itkemistä sekä salaatin lehtien punnitsemista, niin päätin nyt kuitenkin jo kirjoittaa oman näkemykseni tästä ohjelmasta siitä nousseiden väittämien pohjalta. Katsotaan miten onnistun.

Ohjelma alkaa hidastetulla kuvalla takatiloista soittorasiamaisen musiikin säestyksellä, josta ainakin minulla nousee mieleen lähinnä kauhuelokuva. Ylipäätään koko ohjelman läpi kantava musiikkivalinta oli mielestäni todella hm, erikoinen, mutta sopi varmasti ohjaajan tarkoitusperiin hyvin.

Kyllä, minullakin on aina jossakin välissä dieettiä ollut enemmän tai vähemmän nälkä. Tämä johtuu puhtaasti siitä, että kalorien (= ruuan) saantia on rajoitettu ja kulutusta (= liikuntaa) lisätty rasvanpolton edesauttamiseksi ja vaikka en periaatteesta laskekkaan kaloreitani tietyn rajan alle, niin silti olen syönyt enemmän kuin monet uudet minulla aloittavat pt-asiakkaat normipäivänään ruokapäiväkirjojensa perusteella. 😉

Omaan silmään pisti alussa näytetty treenipätkä, missä nainen tekee vipunostoja käsipainoilla ja kesken sarjan purskahtaa itkuun. Toki olemme kaikki yksilöitä ja koemme asiat eri tavalla, mutta täytyy sanoa että en ole koskaan nähnyt kenenkään itkevän vipunostoja tehdessään ja ainakin omasta mielestäni tämä tuntuu melko erikoiselle tilanteelle enkä itse usko että tulen koskaan eläessäni tekemään sellaista treeniä että itkisin sen vuoksi yhtä vuolaasti.
Toki on treenejä joiden mentyä päin mäkeä on tullut kotona itkettyä, mutta niitä minulla on ollut jo ratsastus- sekä tanssiajoista saakka ja toki kun harmittaa, pitää se purkaa. Ohjelman naisen itku johtui todennäköisesti vielä jostakin aivan muusta kuin vipunostojen tekemisestä, mutta sitähän ei katsojille kerrottu tai näytetty. 🙂
Itkun lisäksi myöskään oksentaminen ei mielestäni kuulu treenaamiseen, toki joskus on tullut huono olo jos esimerkiksi verensokeri on päässyt liian alas tai hengitystekniikka raskaissa sarjoissa on mennyt sekaisin. Myös intensiivisen harjotuksen (siis minkä tahansa lajin harjoituksen) aikana lihasten happamuus voi nousta niin korkeaksi, että se aiheuttaa oksennusrefleksin, mutta oksentaminen tai ainakaan toistuva sellainen ei mielestäni todellakaan ole mikään hyvän treenin mittari.

Kuva: Team Andro / Matthias Busse 2013

Toki sporttinen lookki on varmasti monen mieleen jo pelkästään terveyden näkökulmasta, ja kun miesnäkökulmaa minulla ei ole tähän antaa, niin sen voin sanoa että itse suosin jo lajivalintanikin puolesta hieman lihaksikkaampaa naisvartaloa. 🙂 Tietenkin voi hyvin olla että olen ajatukseni kanssa hyvin yksin, mutta en itse osaisikaan ottaa kantaa koko kansan puolesta ja uskon että moni ohjelman katsonut nainen, joka ei ole bikini fitness-urheilijan näköinen on saattanut tästä väittämästä jopa loukkaantua. 

Voi toki olla että olen väärässä, mutta itse uskon melko suurella varmuudella että kyse ei tässä ollut pelkästä kropasta vaan tässä lauseessa käsiteltiin sitä kokonaisuutta sekä myös sitä lavaesiintymistä, mihin veikkaan tuon kommentoinnin pääasiassa viittaavan. Lavaesiintyminen vaikuttaa todella paljon sijoitukseen ja huono esiintyminen voi pilata hienonkin fysiikan siinä missä vaikka kouluratsastuksessa pieleen mennyt ohjelma. 

Kuva: Tommi Mankki 2016

Tämä oli mielestäni todella yllättävä näkökulma, sillä fitness-lajeissa on kuitenkin alalajeina bikini fitneksen lisäksi naisille suunnattu body fitness sekä women’s physique ja miehille suunnattuja men’s physique, classic bodybuilding sekä tietenkin vielä erikseen kehonrakennus, eli lajeissa on kilpailijaedustusta molemmissa sukupuolissa runsaasti. Virallisia Suomen Fitnessurheilu ry:n valmentajia on nopealla vilkaisulla sivuille listattuna 14 kpl, joista 8 on naisia ja loput miehiä ja tuomaristossakin näyttäisi olevan 24 tuomarista puolet naisia ja puolet miehiä eli tämä ajatus ”kuvanveistäjästä” ja hänen naispatsaistaan lähinnä naurattaa. Myös Suomen Fitnessurheilu ry:n tuomarikunnan puheenjohtaja on nainen, joka siis johtaa ja vastaa tuomaritoiminnasta Suomessa. Miksi tätä ei näytetty ohjelmassa?

Spartan Gearin Toiminnallisen Harjoittelun PT-koulutuksessa 2 viikkoa ennen SM-kisoja 2016.

Vanha sanonta kuuluu niin että meille kaikille on annettu se sama 24 tuntia vuorokaudessa ja sitten on oma asiamme että miten sen käytämme ja uskon tämän pitävän täysin paikkaansa. Toki töitä on yleensä jokaisen lajiharrastajan tehtävä sekä mielellään myös treenit hoidettava jos pärjätä haluaa, mutta muun ajan voi tosiaan käyttää haluamallaan tavalla. Jos joku haluaa mieluiten sen viettää kotonansa rauhassa ilman muiden ihmisten häirintää niin se hänelle suotakoon, mutta fitneksen taakse en kyllä tässä asiassa silloin menisi. Itse olen 6-vuotiaan pojan äiti ja en ole koskaan sellaista fitness-elämää itse viettänytkään missä voisi ainoastaan niitä omia haluja ja tarpeitaan miettiä ja uskon että tämä on pelkästään hyvä asia. Toki se on myös lapsettoman etuoikeus että voi halutessaan elää ja hengittää ainoastaan sitä fitness-minäänsä (tai mitä tahansa minäänsä) päivästä toiseen ajattelematta mitään muuta, mutta itse koen että sinä päivänä, kun kisaamisen takia en pysty tai halua muita elämäni osa-alueita kunnolla hoitaa, on aika vaihtaa lajia. Toki kaikilla on väsyneitä tai muuten vaan sellaisia päiviä että ei huvita olla kovinkaan ekstrovertti, mutta mielestäni tämä ei johdu lajista vaan omasta sen hetkisestä mielentilasta. 

Punnitsen ruokani vuoden ympäri, kyllä. En välttämättä siksi että en osaisi vieläkään arvioida paljonko on esimerkiksi 30 grammaa pähkinoitä tai vaikka 150g lihaa, vaan siksi, että se on juurtunut tapa jota toki käytän aina dieetillä ollessani siitä syystä, että saan mahdollisimman optimaalisen kokoisia ruoka-annoksia aikaan. Punnitsen toisinaan myös vahingossa poikani annoksia vaikka se ei tietenkään ole tarkoituksenmukaista millään tavalla. En punnitse esimerkiksi salaatinlehtiä (koskaan) tai muitakaan kasviksia offilla, koska en näe siihen mitään syytä ja joskus voin käydä ravintolassa syömässä tai reissatessani saatan syödä pidempiäkin aikoja ilman ruokavaakaa, koska uskon että lajin parissa viettämänäni aikana olen sen verran oppinut hahmottamaan ruoka-annoksieni kokoa että pärjään myös silmämääräisellä arvioinnilla melko hyvin. En myöskään usko kroppani olevan niin tarkka että muutaman gramman johonkin suuntaan heittävä pihvi vaikuttaisi kroppaani millään tavalla. Toki alussa olin kovin tarkka ja ehdoton, koska en vielä tiennyt mikä on oleellista ja mikä ei, ja silloin valmentajan ohjeisiin tukeutuminen olikin todella tärkeää, mutta nyt viiden vuoden jälkeen osaa suhtautua asioihin jo vähän rennommin. Ohjelmassa (edelleen kieltäydyn kutsumasta sitä dokumentiksi) esiintyneet kilpailijat ovat hyvin voineet olla ensikertalaisia joka voisi hyvin selittää tätä ohjelmasta välittynyttä mustavalkoisuutta. Jotakin ensimmäistä kertaa tehdessään kannattaa noudattaa mahdollisimman tarkasti kokeneemman ohjeita, se on selvä. Myös Davis ym 2000 tutkimuksen mukaan kehonrakentajien on havaittu olevan muiden urheilulajien harrastajia säntillisempiä, joka voisi selittää sitä, että ylenpalttinen säntillisyys on osa fitnessurheilu kulttuuria.

Omalla kohdalla kuukautiseni ovat sen verran itsepäisiä että ne tulevat hyvinkin säännöllisesti aina ajasta ja paikasta riippumatta ja vaikka dieettasin viime vuonna sekä kevään että syksyn kisoihin, niin ne pysyivät tiukasti mukana. Toki tämäkin on yksilöllistä ja toisilla ne häiriintyvät jo pienemmästäkin stressaavasta tilanteesta. Ensimmäisellä dieetilläni 2013 kisojen lähellä oleva kiertoväli hieman piteni, mutta muuten ovat aina tulleet normaalisti ja muutenkin kun kyse on harrastuksesta niin tuntuu hassulle että jotkut ovat lähtökohtaisesti valmiita tekemään lähes mitä tahansa lajin eteen terveydestään välittämättä. Tämä laittaakin valmentajien harteille paljon vastuuta, sillä jos urheilija itse ei ota sillä hetkellä vastuuta terveydestään niin silloin viimeistään valmentajan tulee tehdä se. Myös ihan kisaamista ajatellen on tärkeää toteuttaa dieetit järkevästi niin, että elimistö palautuu niistä normaalisti ja diettaaminen onnistuu myös jatkossa. Fitnesslajien ja niissä kilpailemiseen liittyvän dieettaamisen vaikutuksista hormonitoimintaan on myös tehty hiljattain tieteellistä tutkimustakin, jonka pääset lukemaan täältä.
Suomen Fitnessurheilu ry on myös kiinnittänyt erityistä huomiota tähän viime vuosina ja nykyisin valmentajille onkin olemassa pakollinen koulutus, jossa opetetaan kilpailudieetin terveellistä suunnittelua sekä toteuttamista.

Piti ihan googlata miltä se lanugokarva näyttää ja en ole kyllä sellaista omalla ihollani tai kenenkään muunkaan lajiharrastajan iholla koskaan nähnyt. 

Oma näkemykseni siitä, miten kuuluu toimia jos on jäänyt finaalin ulkopuolelle on se, että arvokkaasti kerää tavaransa ja menee vaikka hotellihuoneeseen itkemään harmitustaan pois. Jälkikäteen voi sitten kysyä vaikka tutulta tuomarilta vinkkejä siitä, mikä meni vikaan mutta sekä valmentaja että valmennettava olisivat inttämässä tuomarilta selitystä miten voi olla mahdollista että kilpailija ei ollut finaalissa on kuulostaa mielestäni hieman hurjalle ja mahdollisesti tässä tapauksessa myös täysin käsikirjoitettu kohtaus? Valmentajan on toki tuettava urheilijoitaan, mutta en usko että se, että lähtisi valmennettavansa harmitukseen mukaan, auttaisi ketään millään lailla eteenpäin. Fitnesslajeissa ei kuitenkaan ole kyse siitä, kuka pudottaa eniten painoa tai kärsii dieetillään eniten, tai noudattaa ohjeitaan tarkimmin vaan siitä, kuka saa tasapainoisimman ja kokonaisuutena parhaimman paketin tuotua juuri sinä kisapäivänä tuomareiden nähtäville lavalle, ja tämä on mielestäni asia, joka tulee jokaisen kilpailijan ymmärtää jo lajia aloittaessaan. 

PM-kilpailut 2016 Alingsås, Ruotsi Kuva lainattu Meeri Mäenpäältä

Summa summarum, fitness-lajit kilpaurheiluna vaativat kovaa työtä sekä -luonnetta siinä missä muutkin kilpaurheilulajit, sitä en tietenkään kiellä ja kaikki ohjelmassa esiintyneet tytöt kyllä olivat hyvässä kunnossa ja esiintyivät pääasiassa edukseen. Olen toki itsekin dieetillä toisinaan tosi väsynyt mutta koen että koska se on oma valinta, on siihen myös osattava suhtautua sellaisena eli pyrin siihen että läheiseni tai perheeni ei joutuisi minun diettaamisesta tai siitä johtuvista aikatauluista juurikaan kärsimään millään lailla, vaan hoidan treenini ja syömiseni niin että se ei häiritse arkea tai että se verottaisi mahdollisimman vähän esimerkiksi perheen yhteistä aikaa. 

Itselle jäi ohjelman nähtyäni sellainen kuva, että ohjaaja oli alusta lähtien pyrkinyt kuvaamaan bikini fitnestä tietyssä, mielestäni melko synkässä valossa, jossa mies valmentajat määräävät ja naiskilpailijat tottelevat kiltisti näitä. Tätä omaa näkemystäni vahvistivat keskustelut ohjelmassa esiintyneiden henkilöiden kanssa ja kuultuani myös, että ohjelmassa esiintyneiden henkilöiden puhumisia sekä tekemisiä oli pyritty jatkuvasti ohjailemaan tiettyyn suuntaan vaikka alunperin oli kuulemma vakuuteltu, että ohjelmassa ei ole mitään tiettyä käsikirjoitusta ja että siitä tehdään mahdollisimman neutraali ja realistisen kuvan lajista antava dokumentti. Alunperin osallisille oli kuulemma myös kerrottu että kuvausryhmää kiinnostaisi erityisesti se kova työ, mitä bikini fitneksessä kilpaileminen vaatii, mutta kumma kyllä lopulliseen tuotokseen oli kuitenkin päätynyt kovin vähän esimerkiksi itse treeniä näkyville. Osaa ohjelmassa esiintyneistä henkilöistä jäi ohjelman lopullinen sävy jäi harmittamaan jopa niin paljon, että he eivät olleet halunneet tätä ohjelmaa näyttää esimerkiksi läheisilleen.

Olen henkilökohtaisesti todella pahoillani siitä, että tällainen mielestäni todella harhaan johtava ”dokumentti” on bikini fitneksestä päässyt Ylen ohjelmistoon sekä kaiken kansan nähtäville ja toivon todella että tämän väärinkäsityksen paikkaamiseksi saisimme pian näytille dokumentin, missä voisimme näyttää mitä fitness-lajit todella ovat.

Aidointa ohjelmassa oli mielestäni kilpailijoiden iloiset sekä innostuneet ilmeet lavalta poistuessaan.

-Maiju