Hei vaan!
Täällä sitä ollaan reissattu ympäri suomea viimeiset pari viikkoa! 🙂 Snäpin puolella minua seuranneet varmaan tietävätkin että ensimmäinen viikko meni Seinäjoella Tangomarkkinoilla ja toinen Porissa, Pori Jazzeilla.
Luonnollisesti näin kisaprepillä vieraalle paikkakunnalle reissatessa saa hieman tehdä etukäteistutkimusta, jotta löytää itselleen majoituksen läheltä kuntosalin ja ruokavaliotakin saa hieman suunnitella ilman keittiötä toteutettavaan muotoon, mutta eipä vielä ole tullut vastaan reissua missä edellämainitut eivät olisi onnistuneet. Enemmänkin koen että kyse on omasta viitseliäisyydestä, neuvokkuudesta ja periksiantamattomuudesta.
Googlemapsissa on myös melko kätevä toiminto, joka etsii syöttämäsi osoitteen läheltä hakusanalla paikkoja, esimerkiksi juuri kuntosaleja. Seinäjoella majoituimme hieman kauempana keskustasta, mutta onneksi juuri tätä Googlen ominaisuutta hyödyntäen löysin Hyllykalliolta Liikuntakeskus Pulssin.
Nettisivujen perusteella salin vastaanotto oli vain muutamia tunteja päivässä auki, mutta avainkortilla klo 5-23 joka päivä. Vaikka avainkortit ovatkin yleensä tarkoitettu kuukausiasiakkaille tai kymmenen kerran korttilaisille, päätin kuitenkin soittaa salille ja tiedustella mahdollisuutta ostaa korttia vain muutamaksi päiväksi. Omat työaikani olivat pääasiassa klo 10-22 välillä, joten salille pääsy todella edellytti avainkorttia.
Puheluun vastasi erittäin ystävällisen tuntuinen salin omistaja, joka yllätyksekseni oli hyvin yhteistyöhaluinen ja lupasi jopa toimittaa korttini hotellimme vastaanottoon minua odottelemaan! Maksoin kortin kuntosalin tilille ja kortti todella odotteli minua hotellissamme. Itse kuntosali oli todella hyvin varusteltu ja todella aikaisista treeniajoistani johtuen sain viettää vielä kaikki treenikertani ylhässä yksinäisyydessä, poislukien lauantai-aamun, jolloin korttini päätti olla toimimatta ja päivystysnumeroon soitettuani sain vielä tämän samaisen omistajan avaamaan minulle oven, vaikka kieltämättä kyllä vähän hävetti siihen aikaan herätellä ihmisiä lauantaina. Onneksi omistaja oli todella ymmärtäväinen ja vaikka vakuutin että selviäisin sen aamun ilman saliakin niin tämä omistaja sanoi tulevansa avaamaan oven, koska ”täytyyhän sitä nyt salille päästä!”. 😀
Porissa homma hieman helpottui kun majoituimme yksityisasunnossa, joka sijaitsi melkein keskustassa. Keittiön ja jääkaapin kanssa ruokien kanssa sähläys jäi vähemmälle, mutta kuntosalia sain etsiä hetkisen ja hälyttinpä siihen hommaan muutaman paikallisen ystävänikin avuksi. Lopulta hyvien vinkkien ja majapaikkaamme nähden loistavan sijainnin perusteella päädyin Power Team Porin nettisivuille ja sainpa yllätyksekseni aivan yhtä hyvää palvelua sielläkin! Maksoin salimaksut yhdistyksen tilille ja sisäänpääsyt salille hoituivat puhelimella tiettyyn numeroon soittamalla kello 5-23 välillä. Ilmeisesti onni oli puolellani, sillä tämäkin sali oli todella hyvin varusteltu ja ilmapiiri salilla oli oikein tervetullut. Sain jopa jokun paikallisen varmistelemaan minulle penkkisarjaakin eräänä aamuna. 😀
Koska työreissuni päivät olivat pääasiassa melko pitkiä, 10-12 tuntisia ja päättyivät yleensä vasta 22.00 maissa, oli käytännöllisempää mennä aamulla aikaisin salille ja tehdä aamulenkit iltaisin, koska ne oli helppo tehdä ulkona, salin ollessa kiinni. Kulutuksen määrä pysyi kuitenin samana, ja päivinä, jolloin minulla oli hiilihydraattia ruokavaliossa, olivat ne joka tapauksessa salitreenin ympärillä, joten silloin siirsin ne vain illalta aamuille.
Muutamana iltana pääsinkin ihastelemaan todella upeita maisemia, kun lähdimme kollegani kanssa ensin Yyteriin iltalenkille ja toisena iltana kiertelimme Poria ja ihastelimme vanhaa kaupunkia ja Kirjurinluotoa. Yyterissä olimme parahiksi auringonlaskun aikaan ja taisin tuutata snäppini täyteen niitä käsittämättömän upeita maisemia. 😀
Ja kuten moni varmaankin osasi jo kertomastani päätellä, että kun tekee 12 tuntia päivässä töitä ja siihen päälle kaupassa käynnit, ruokien valmistukset, suihkut ym ja aamu- sekä iltatreenit, ja noudattaa melko niukkaa ruokavaliota, niin voi todeta olevansa melko väsynyt eikä vähiten myöskään siksi, että unen määrä jäi jokaisena yönä 5-6 tuntiin.
Olkoonkin että varmasti olisi ollut ainakin muutamana iltana tai aamuna huomattavasti järkevämpää skipata treenit ja vaikka nukkua, niin itse olen sen verran luupäinen, että treenejä ei vaan yksinkertaisesti jätetä tekemättä jos sellaisia on itselleen suunnitellut. Erityisesti nyt, kun vastuu dieetin etenemisestä on täysin omissa käsissä niin sitä saattaisi herkästi päästää itsensä turhan helpolla jossei tarkkaan noudata suunnitelmiaan.
En siis todellakaan kehota ketään toimimaan samalla tavalla, mutta tunnen itseni sen verran hyvin, että omalla kohdalla pieni väsymys ja univelka on huomattavasti pienempi paha kuin se kiukku, jonka skipattu treeni saisi aikaan. Ja tietenkin kun tilanne oli vain väliaikainen niin oli helppo ajatella että muutaman viikon sitä seisoo vaikka päällään. 🙂 Valvominen kyllä näkyi painossa alkuviikosta, +2kg alimpaan tämän dieetin painoon, mutta onneksi torstaina mitattu rasvaprosenttini oli kuitenkin pudonnut ihan hyvin alaspäin joten uskon että univelkojen tasaannuttua painokin taas palautuu alemmas.
Kollegat jaksoivat kyllä naureskella minulle kun päivästä toiseen aamulla muiden vielä nukkuessa kipitin kiltisti salille ja illalla lenkille, muiden suunnatessa drinkeille. Ja valehtelisin jos väittäisin, että olisin jokaiselle näistä treeneistä lähtenyt jotenkin innosta puhkuen, mutta kun kyseessä on kilpaurheilu ja omat tavoitteet ovat tietyllä tasolla, niin tekemisen on oltava yhtä korkealla, koska muutoin näihin tavoitteisiin ei yksinkertaisesti vaan päästä.
Toisinaan mielestäni jokaisen onkin hyvä tutkiskella oman tekemisensä tasoa ja verrata sitä niiden itselle asetettujen, omien tavoitteiden tasolle. Jos tavoitteet ja tekeminen eivät yllä yhtä korkealle, niin sitten on joko nostettava tekemisen tasoa ylemmäs tai laskettava tavoitteiden tasoa, jos tekemisen tasoa ei halua tai pysty mielestään nostamaan. Itse haluan ainakin uskoa että aina sitä oman tekemisen tasoaan voi nostaa jos haluaa riittävästi.